Array

Masentaa kun ei ole elämässä ketään jolle voisi puhua asioista ja ongelmista. Pää räjähtää jos en pian voi purkaa kaikkee tätä p*#%aa jollekki. Sitten vielä pitäis kuunnella kun muuta valittaa sulle niitten "surkeesta" elämäst. Olisin kyl ite ihan onnellinen niitten sijassa. Ne ei todellakaan tiedä millasta on olla pohjalla ihan yksin.

Array

Ärsyttää kun ei voida soittaa vaikka luvataan ja sitten ajatellaan, että se on ihan okei jättää soittamatta... joo, ei ole kun se yhden soiton puuttuminen pilaa koko viikonlopun suunnitelmat!

Ja tietenkään minulla ei tämän ihmisen numeroa ollut koska hän vaihtoi sen viime viikon lopulla – juuri SIKSI hänen piti soittaa minulle eikä minun hänelle!

Array

on se kiva kun omiin sukulaisiinkaan ei voi enää oikein luottaa..

Array

V***aa ku tyttöystävä jätti.
¨
Haluan hänet takaisin ja luulen tietäväni miten se onnistuu, mutta on eri asia saada hänet uskomaan että olen muuttunut. Haluan todella jatkaa meidän suhdetta ja luulen että hänkin haluaa jatkaa, mutta saa nähdä mitä tapahtuu...

Array

v%#*n ***, hankkisit oman elämän ni ei tarttis toisten elämään puuttua. pitäisit joskus sen turpas kiinni, ei ihme et monilla palaa pinna sun kanssa.

Array

v%#*n taina, oksettaa koko sun nimesikin. hanki kuule elämä itelles niin ei tarvitte naapureitten elämää kyylätä.

Array

Eikö voi ihminen vaa yksinkertasesti pitää turpaasa kiinni ku ei yksinkertasesti kiinnosta ja vaikka sen sanois sille tyypille päi naamaa niin silti se jatkaa sitä shittiä. v***u että kiinnostaa joku miten pilven polttelu parantas maailmaa??? olen toki itse pilven polttoa vastaan, jokainen järkevähän sen nyt tajuaa että se on huume jolla ei kyl o ihan samat vaikutukset ku jollai heroinilla että kuolis tyylii samantien, mut pitääkö siitäki valittaa et suomalaiset juo kaljaa? sehän on iha arkipäivästä ja sitä on suomes tehty haman alusta asti ni miks just nyt on sit sitä mieltä et alkoholi pois ja hamppu tilalle? onko järkee, no ei oo ja joku pelkkä hampun polttelu nyt olis iha v%#*n naurettavaa esim. jossai häissä ku otetaa tervetuliais maljaa ni polteltaski hamppua sen kunniaks että joku on menny naimisii. voi v***u... sopis ehkä jolleki hippipariskunnalle mut toi yhen tyypin pointti oli se että pitäs polttaa kaikkien pelkkää pilvee ja alkoholi heivata v***uun. ei tästä selityksestä mitään tajua mutta ehkä jos omalle kohdallesi sattuisi niin ymmärtäisit :D ellet oo sitten pilven puolestapuhuja rastapäähippi.

Array

Mua oksettaa katsella noiden kuvia, ne on niin suloisia yhdessä. Laittaa vaan miettimään.. Mitä meistä olisi voinut tulla.?

Array

ketä tässä maailmassa pitää rakastaa? vai pitääkö ketään?

Array

..Äää. Pää halkeaa ihan justii. Nyt on menny vähä vajaa kaks viikkoa siitä kun viimeksi näin poikaystäväni. ..Ei siin, tänään piti nähdä, mutta KAS KUMMAA! Jotain tuli esteeksi. ._. Ikävä on liian suuri, ja v%#*tus kans ihan mukavissa mittasuhteissa. :'<

Array

"Alkupuhe"

Oletko koskaan katsonut itseäsi vääristävästä peilistä? Sellaisesta, joka on mutkalla ja vääntää naamasi hullunkuriseksi.

Sinä olet peili, olet mutkalla ja kaikki mitä näet, on juuri yhtä mutkalla kuin sinäkin. Siispä et voi koskaan nähdä sitä mitä minä näen, sillä olen toisella tavalla mutkalla ja heijastan maailmaa eri tavalla kuin sinä. Me emme koskaan voi nähdä asioita niin kuin ne ovat, sillä näemme ne aina itsemme kautta, vääristyneinä heijastuksina.

Voit tulkita sitä, mitä kirjoitan, mutta et koskaan voi tulkita sitä niin kuin minä. Mitä enemmän yrität, sitä haastavammaksi se käy.

Sanat ovat sanoja, ja jokainen tulkitsee niitä itsensä kautta. Älä siis takerru sanoihin, ne eivät ole yhtä kuin todellisuus. Ne ovat mielesi vääristämiä kuvauksia todellisuudesta. Älä luule, että se mitä sanon, on totta, sillä et tiedä mitä sanon, vaan mitä kuulet.

Voit kommentoida, esittää kysymyksiä, mitä vain haluat. Muista, että en puhu totta Sinusta, sillä vain Sinä voit nähdä totuuden itsestäsi.

Mieleeni muistuu sanonta, josta pidän hyvin paljon. ”Sateen luonto on yksi ja sama, mutta suolla se kasvattaa orjantappuroita ja puutarhassa kukkia.” Jos tekstini on sadetta, oletko sinä suo vai puutarha? En tiedä, eikä sillä ole minulle väliä.

Haluatko tietää, miksi kirjoitan tätä blogia?

En tarvitse syytä, etkä sinä tarvitse syytä. Sillä ei ole väliä. Tämä on paras vastaus, jonka voin sinulle antaa, sillä tulkitset sen kuitenkin itsesi kautta.

********

Kuka olet?

Oletko koskaan miettinyt, kuka olet? Mitä vastaisit, jos kysyisin Sinulta, kuka olet?

Entä kuka minä olen? En tiedä, eikä minun tarvitse tietää. Minä vain olen. En puhu nyt ulkoisesta minästäni, joka on helppo määrittää. Puhun sisäisestä Minästäni, sinun sisäisestä Minästäsi. Minä ei ole kukaan, se vain on.

Voin kertoa ikäni, sukupuoleni, nimeni, sosiaaliturvatunnukseni, harrastukseni ja perheenjäsenieni lukumäärän, mutta ei ikäni ole Minä, ei sukupuoleni ole Minä, ei nimeni ole Minä. Eivät ne kerro Minusta mitään.

Oletko mielestäsi se, minä muut pitävät sinua? Muista, että jokainen katsoo sinua itsensä läpi; he eivät näe Sinua, he näkevät oman mielikuvansa sinusta. Onko se mielikuva sama kuin sinä?

Entä oletko kaunis? Et ole kaunis. Ei Sinulla ole ominaisuuksia. Sinä vain olet. Ominaisuudet syntyvät silloin, kun katsot itseäsi itsesi läpi, tai joku muu katsoo sinua itsensä läpi. He näkevät sinut omien tunteidensa, ihanteidensa ja halujensa kautta, eli he eivät koskaan näe sitä mitä todella olet. Toinen peili vääristää sinut lihavaksi, toinen saa nenäsi näyttämään isolta. Toisen mielikuvissa olet ahkera, toisen mielikuvissa olet laiska, vaikka todellisuudessa et ole niistä kumpaakaan.

Tässä on siis päivän kysymys. Kuka olet?

Array

Kaikki alkoi siitä, kun tapasin risteilyllä erään todella mukavan ja ihanan tytön. Juttelimme, tanssimme, suutelimmekin. Tunteet astuivat omalta osaltani kuvioon heti seuraavana päivänä, ja ne olivat erilaiset kuin koskaan ennen - kaipuu oli aitoa. Tapaamisemme ja tutustumisemme jälkeen mikään ei ole ollut enää ennallaan...

Noin viikkoon en ole jaksanut panostaa täysillä yo-kirjoituksiin - olen ajatellut vain tuota tyttöä. Noin viikkoon en ole tehnyt juuri muuta kuin kuunnellut iskelmiä ja rakkauslauluja - ajatellen tuota tyttöä. Jopa syöminen on jäänyt, koska ruoka ei vain yksinkertaisesti ole maistunut.

Kaksi päivää risteilyn jälkeen kulutin aprikoimiseen, ottaisinko häneen yhteyttä. Otinhan minä. Tekstiviestitse. Olin ymmärtävinäni, että hänelläkin olisi ollut jonkinlaisia tunteita minua kohtaan, siispä rohkaistuin ja pyysin häntä kävelylle. Ei lähtenyt. Ilmoitti vain laivalla olleen hauskaa, mutta elämäntilanne ei sallisi mitään sen vakavempaa... Sääli, sillä hän on pienen elämäni ensimmäinen oikea, intohimoinen rakkauteni.

Päätimme juttumme muutamaan tekstiviestiin, joista sain sen käsityksen, että tyttö olisi vielä halukas kuitenkin jatkamaan joskus tulevaisuudessa siitä mihin jäimme - kunhan vain saa ajatuksensa ensin kasaan.

Tässä vaiheessa varmaan moni luulee, että se oli siinä. Ehei, ei suinkaan! Totta puhuakseni muutama kuukausi sitten tekemääni treffipalvelun profiiliin oli yllätyksekseni tullut pari yhteydenottoa, joku oli siis kiinnostunut minusta... Ennen kuin olin saanut treffipyyntööni vastauksen tältä laivatytöltä, minä ikään kuin oletin, että tämä oli nyt sitten tässä: Ajattelin treffien olleen jo niin varma tapaus, ettei olisi syytä antaa netin kautta yhteyttä ottavien ymmärtää turhaan väärin. Siispä vastasin heille, etten olekaan mitään vakavampaa etsimässä, koska se ei yksinkertaisesti sovi elämäntilanteeseeni... Ironista. Täysin samat sanat kuin tältä ihanaakin ihanammalta tytöltä.

Nyt viimeistään tuntuu siltä, että olen pilannut kaiken tässä elämässä. Tuskin on mahdollista, että nämä nettideittailijat enää olisivat kiinnostuneita... Tuskin on mahdollista, että tämä nimenomainen tyttö enää ottaa yhteyttä... Mahdollista ei myöskään ole unohtaa tuota tiettyä naisihmistä, niin julmetun tyhmältä kuin se kuulostaakin. Asiaa mutkistaa kaiken kukkuraksi vieläpä se, etten päässyt kertomaan tunteistani ollenkaan tälle tytölle, sillä en saanut siihen tilaisuutta... Soittaminen nyt viimeiseksi tulisi mieleeni.

Miksi tämän on oltava niin vaikeaa? Mitä tein väärin?

Array

Kyllä on saakeli ihme olot taas. On siitä jo 3-4kk, kun erottiin parin vuoden suhteesta, mut ei helvatti kun vieläkin tuntuu että sitä pikkasen rakastaisin.

Nyt se sitten pyörii jo toisen jannun kanssa ja se kaveri onkin sitte ihan täysi vastakohta minuun. Mitähän se nyt sellaseen sitte. Ainaki kuvauksien perusteella se on just sitä mitä se tyttö ei koskaan halunnu. HAH, miten tässä näin nyt pääs käymään. Pikkasen vaikeeta kyllä, kun kavereina erottiin ja sellasena haluttais pysyä, mut mulla on ainaki vielä pitkä matka enneku oon oikeesti päässy siitä yli.

Mitähän tässä nyt sitte tekis? Ei enää jäydä sisuskaluja sillee ku aikasemmin. Nyt on tilalle tullu sitte sellanen tyhjyys. Ei huvita mikää jne.. Saa nähä kauan tätäki *as*** kestää. Mä haluisin jo elää normaalisti. Miks en pysty päästää irti?

Array

Puhelin piippasi tänään noin kello kuusi. Havahduin ja luin viestin, jonka sanoma oli kaikessa yksinkertaisuudessaan varsin kaunis: "Olet k*!#pää, haista v***u!"
En voinut olla hymyilemättä, siinähän oli kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi. Viestin lähettäjä oli hyvä ystäväni Ninni, joka kaikesta päätellen oli tuohtunut minuun ja olemassaolooni (jälleen kerran). Ninni oli siitä äärimmäisen rakastettava ihminen, että hän oli ainoa naispuoleinen ystäväni, joka osasi ilmaista olevansa vihainen minulle ilman suurta draamaa, itkua ja mykkäkoulua. Vastasin viestiin sanoilla "Olet rakas!"

En ymmärrä meitä naisia, miksi helvetissä riidasta pitää tehdä aina niin vaikeaa. Riidoissa toistuu aina sama kaava, joka ei ole ikinä osoittautunut millään tavalla hyväksi tai toimivaksi järjestelmäksi! Olisin varma, että seurustelisin naisen kanssa jos meihin ei olisi istutettu sisäänrakennettua aikapommia, joka saattoi räjähtää milloin mistäkin syystä. Ehkä käyttäytymismallimme riitatilanteissa on vuosisatojen tuotos, joka nyt vain yksinkertaisesti on mennyt alusta asti v%#*illeen. Ihannoin miesten kykyä olla tyyniä ja täysin välinpitämättömiä riidoissa, joka on jokseenkin pakollista kun nainen itkee hysteerisenä ja ennen kuin huomaatkaan sinua heitetään milloin milläkin. Ehkä nämä miesten ja naisten käyttäytymismallit mahdollistavat kumppanuuden ja hengissä säilymisen parisuhteessa. Siispä en seurustele naisen kanssa, seksiä voin kyllä harrastaa.

Takaisin Ninniin. Ninni oli muistaakseni suuttunut minulle, kostean illan päätteeksi, syystä minulla ei ole käryäkään.
Toivoisin välillä että Ninniin toimisi sama taktiikka jonka olen havainnut hyväksi parisuhteessa. Yksipuoleinen sovintoseksi. Tarkoittaa sitä, että kun olet taas kerran aloittanut riidan kullanmurusi kanssa, paisutellut asiaa, vetänyt vanhat töppäykset mukaan ja uhannut lähteväsi sadatta kertaa, havahdut jossain vaiheessa siihen, ettet muista mistä riitelitte (tai sinä riitelit) ja tajuat olleesi kunnon narttu, on sovinnon teon aika. Ja koska riita on ollut täysin yksipuoleista, on anteeksi pyynnönkin oltava. Joten paras vaihtoehto on ilman enakkovaroitusta ottaa miehen mulkku suuhun ja imeä sitä niin hyvin kuin ikinä osaa. Kuvittelen itseni tässä tilanteessa aina h*!#aksi, jolloin unohdan omat mieltymykseni ja mukavuuteni ja teen tasan niin kuin mies haluaa. Jos hän haluaa laueta naamalleni niin ok. (Oikeasti, ei se ole ällöttävää!) Aktin päätteeksi ei mies muista koko riitaa ja sinä et halua muistella, joten kaikki hyvin. Ja hyvällä tuurilla voit oppia jotain uutta kun kysyt mieheltä mitä hän haluaa. Itse opettelin miestä apuna käyttäen syvä-kurkku menetelmän, ja kiitos siitä kuuluu sisälläni tikittävälle aikapommille. Ja uskokaa pois, miestä ei haitannut lukuiset pikkuriidat ollenkaan, koska sain loppujen lopuksi kyrvän kokonaan suuhuni, ilman mitään refleksejä.

Harmi ettei Ninniin päde sama, ehkä juotan hänet humalaan ja päädyn peiton alle. Kuka tietää?

Array

Voi he***tti soikoon että voi ihmistä näin suoraan sanoen v%#*ttaa ! Aloitetaanko vaikka vakioaiheesta - miehistä.

Ensin valehdellaan kuukauden ajan ja leikitään niin rakastunutta, kun taas kaikille muille selitetään että "joo mä jätän sen viikon päästä". Kerrassaan ihanaa. En voi tajuta miten en huomannu yhtään mitään ja olin vaan niin helvetin onnellinen. No tää juttu tietysti päätty lopulta sitten siihen että herra ei enään jaksanut kuulemma..

Nojoo, seuraava tapaus vasta mielenkiintoinen onkin. Viikonloppu olla niin onnellisesti yhdessä ja on kivaa ja hohhoijakkaa, ja sitten - "joo et sä mitään mulle merkannu" eli taas kerran, olin lelu joka heitetään nurkkaan, ihanaa !

Miehet on nyt lyhyesti käyty läpi, joten voi siirtyä koulunkäyntiin, ah ihana lukio.
Mietin vaan jokapäivä enemmän että minkä takia menin lukioon. Päivät on ihan kamalan pitkiä, tunnit tylsiä, läksyjä liikaa, reppu painaa.. Ihan liian raskasta koko touhu ! Tässäki jaksossa mulla 0n 39 viikkotuntia, vähä maukasta. Ei saakeli on oikeesti jaksa, HALUUN AMISTOON !!

Array

Te kaikki angstaajat ootte niin sieltä ja syvältä! Koittakaa mennä vähä itteenne ja kelaa asioita joka kantilta älkääkä vaa sillä omalla helpon säälittävällä ajatusmaailmalla. DAMN!!! Nykyään ihmiset tuntuu ajattelevan vaa et kaiken pitää olla täydellistä ennen ku voi olla onnellinen. Pitää olla rikas, hyvännäkönen ja suosittu. Joo okei, oishan sellanen elämä ehkä jonkun mielestä helppoo, mut kyllä siitä puuttuis sisältö kokonaan. Ei ne rikkaan perheen kakarat edes tiedä mitä elämä on, ku porukat on aina ostanu kaiken tarvittavan ja täysin tarpeettomanki. Kyllä ne vähemmän rikkaat ihmisetki pärjää, ja usein vielä paremmin. Samoin nykyään vaaditaan viimeisimmän päälle kehitettyä elektroniikkaa... Pitää olla tietokoneet ja plasmatelkkarit ja ilman puhelinta ei voi kukaa enää elää. Kännykätki on nykyään kaikkee muuta ku soittamista varten. Ennen ihmiset pärjäs ilman kännyköitä ja telkkareita, jopa ilman sähköä. Nykyihminen ku laitetaan päiväks mökille ilman sähköä ja sisävessaa, niin sden koettelemuksen jälkeen täytyy jo päästä terapeutille. Sit ku kaveri ei yhtenä päivänä soitakkaa, tai seurustelukumppani vilkasee toista ihmistä niin ollaa jo itsemurhan partaalla ja vahvojen masennuslääkkeiden vaikutuksen alaisena... Eikä ne masennuslääkkeet ees auta mitään jos niihin ei usko. Voi kun te angstiset teinit ja vanhemmatki angstaajat joskus kokisitte jotain kauheeta, niin te oikeesti ymmärtäisitte mitä sisäinen kipu ja tuska on. Mut joo, en mä jaksa kuluttaa aikaani ja energiaani teihin, ette te kuitenkaa tästä mitään oppineet.

Array

Yleensä ja oikeasti pystyn pyytämään anteeksi. Sulta en voi pyytää anteeksi. En voi pyytää anteeksi sitä, mikä satuttaa sua eniten. En voi pyytää anteeksi, sitä mitä pelkäsin niin monta vuotta. Mä pelkäsin täydellisyyttä ja tässä maailamassa se on epätäydellisyyttä. Ymmärrä rakas, sua haluan aina ja vaan eniten. Mutta voiko maailmassa olla tyttö, joka luopuu rakkauden metsästyksestä? Mä olin poika mistä sä teit tytön ja niin kauniin sellaisen. Mä olen nainen ja antanut sydämmeni sulle niinkuin niissä vähäisissä sanoissa sulle kerroin. Joka ikistä sanaa tarkottaen ja viimisen kerran tästä aiheesta vuodattaen. Mulla on yksi hyvä ystävä, joka tietää susta kaiken. Olen pystynyt tekemään elämäni työn ja uskaltanut vihdoin kertoa,miksi sicksi juuri sinä olet elämäni vyö. Mä en tunne ##### mut mä tunen i######. Se on väärin, että ei saa sitä mitä haluaa. Mutta loppujen lopuksi mä en enää halua tuntea tuntemalla ensimmäistä, mutta voin kertoo, että se toinen jää mun sisälle niin kauniiksi eläväksi muistoks. Sä annat kokea mun kokonaisen elämän, ja mä annan sulle siitä sen tiedon, että olet elämä. Se elämä asuu enkelissä ei tosin minussa vaan sinussa. Olet pystynyt antamaan ensin naisen sen jälkeen tekemään siitä niin kauniin, olet tehnyt naisen kokonaisen, sisältä niin kauniin. Se mikä lähtee musta on kombleksi monelle miehelle, muhun on leimattu merkki "rakasta tätä naista kokonaisen elämän". Mä levitän tautii, joka repii sut auki. Voit tuntea mut joka paikassa, se johtuu sinusta. Olen nainen jota on helppo rakastaa, mutta se mikä mussa on vikana, on se, että en pysty enää antamaan kenellekkään mitään takaisin. Mä olen niin kiitollinen saan kaikki laskeen vesille. Mä haluaisin rakastaa, mutta rakkaus on jo minussa enkä anna sitä sulta koskaan pois. Kiellä tai kumarra olen yhtä rakastettava kuin vihattu. Viha on mulla suuri, mutta en koskaan vaivu niin alas, että antaisin sen ottaa vallan mussa. Se rittää että se on jo sussa. Mä käännän tän palapelin nyt toisinpäin, enkä tuu koskaan kuulemaan muuta. Älä edes yritä, tää on vähintä mitä voin sulle selittää. Selittelyt v***uun ja puhutaan suoraan. Olen nuori, mutta teitä kaikkia sitäkin viisaampi. Kuole tai nuole, hell nou en rupee vieras, tuntematon antamaan sulle yhtään mitään, älä ees tuu kysymään. Tää on vastalause miehille joilla ei oo munaa olla mies, lässyttelyt v***uun ja vihaa ja rakasta mua. Tää herättää tunteita teissä kaikissa, kuka uskaltaa tulla tänne aukoon päätään ja puhumaan loppumattomasta rakkaudesta joka ei poistamalla poistu. Ja mä nauran teille kaikille siitä, että uskallattekin sanoa vastaan. Tuo alku oli loppu, se oli sen loppu. Kun ihminen saa loputtomaan nälkäänsä ruuan, joka ei sula koskaan pois, voi hän sanoa, että on lähellä sitä, mitä me kaksi oltiin. Se kaikki, mitä alussa luotiin, te ihmiset veitte pois sen meistä. Tässä maailamassa, missä elän, lupaan sulle sen vieras, olen nainen, nussi mua, et voi koskaan loukata mua.

Array

Ihmissuhteet on p*#%aa ja kaikki ne kaadetaan mun niskaan. Kiitti paljon, kohta rupean nakkelemaan p*#%aa takaisin päin jos meno ei muutu.

Array

Miks ihmiset on nii vtun epäaitoja. Olkaa ju******a oma ittenne nii ei muitten tartte katella tollast hirveetä esittämistä. Sitte ku et jaksa enää joitain tyyppejä nii ne heti on sitämieltä että "Hei toi angstaa."

Array

Kaikki vaa vinkuu et "osta iskä sitä ja tätä, osta äiskä sitä ja tätä." Mitä kuuntelen ain faijan ja muitte vanhempie juttui, ni ei enne vanhaa ollu tälläst. Ihmiset ei osaa olla tyytyväisii siitä, mitä niil on. Ei enne ollu mitään dvd- soittimii, tai tietokoneita, tai saati sitte kännyköitä. Kaikkie pitäis olla onnellisii siitä, mitä niil on ja et ne on terveitä, mut ei. Oon niin täynnä kaikkii. En tiiä et jos ongelma onki mussa tai jotain, mut kaikki vaan menee niin huonosti, mitäköhä luulen tälläki tekstil ja kirjotuksel saavuttavani, en mitää. Oon varmaa joku syvällinen ku kirjottelen jotain tällästä p*#%aa mut who cares, ehkä kirjotanki asiaa ? No one ever knows ? En väitä kyl etten ite ois vinkunu enne koko aja, mut nyt ku aattelen tarkemmin muit ihmisii, jotka saa raataa vuorokauden ympäri, et ne sais ees ruokaa syödäksee. Ku aattelen asiaa omaltki kannalt, ni ei mulla oo asiat kuitenkaan nii huonosti; asun kerrostalos mun mutsin ja koiran kans, mutsi käy tös ja meil on rahaa ja ruokaa. Mut silti joku vaa painaa koko ajan mun mieltä ja kaikki vaan menee päi p#**että. Jätkät on sikoi, frendit ei ookka oikeit ystävii. Ehkä vika on mussa ? En mä tiedä, ehkä mun kirjotuksist julkastaa joku kirja, jos puhunki asiaa ? Tuskinpa, vuodatan vaan johonki tälläseen mun ongelmia, mut en tiiä et kelle avautuisin ja kenee luottasin, joten kirjotan mielummin. En oikeen tiiä, et helpottaaks tää mun oloo, mut ei sil oo enää välii. Tuntuu ku koko maailma kaatus päälle. Ehkä oon vaan joku turha runon rustaja ja teini, joka valittaa. Joka päivä kuulen keskustas ja koulus ja kaikki alla, ku kaikki massat vaan valittaa et niitte pitää saaha sitä ja tätä, ja että elämä on oikeesti niin p#**eestä. En tiiä enää oikeest et mitä aatella, ehkä kirjotanki jotain sekavia ? Koulus mul ei oo enää paljoo frendei, ehkä mä oon siihen syyllinen osaltani, oon nykyään kauheen sulkeutunu, en luota enää keneenkää. Tälleen on helppo kirjottaa nimettömänä ja tuntemattomana. Toivottavasti tää p*#%a loppus pian, en oikeest enää tiiä, mitä voisin tehä, tappaa itteni ? Se ois varmasti kaikille helpotus, ois yks ongelma jokaiselle vähemmä.