ää
Vuodatus.org - Kun elämä potkii päähän
Uusimmat Top 20 Satunnainen Etsi   Yleinen vuodatus Ihmiset Työelämä Politiikka   Vuodata
Sensuroitu versio. Jos olet yli 18v ja et pelästy karkeaa kielenkäyttöä, siirry sensuroimattomaan versioon.




Mulla on kaikki hyvin. Oon parinkympin t

#18987 by DisturbedVinge 20.2.2012 klo 12:32

http://vuodatus.org/?id=18987
Kommentoi

Mulla on kaikki hyvin. Oon parinkympin tienoilla, hyvännäkönen ja koko maailma edessä. Raha-asiat kunnossa, kaunis koti, hyviä ystäviä ja rakastava aviomies. Äiti ja isovanhemmat lähellä tukemassa. Ja mikä tärkeintä, mulla on ihana pieni poika, oikea enkeli. Sillä on ikää vähän päälle kaks kuukautta. Se on kotona isänsä, mun miehen kanssa. Miehen pitäis lähteä kohta töihin. Ai miksikö en ole kotona niiden kanssa? Koska istun baarissa, hyvää vauhtia humaltumassa. Mun lempijuoma on viskikola Jack Danielsillä. Se saa rentoutumaan, tuntuu mukavana kihelmöintinä vauvan kanniskelusta rasittuneissa jaloissa ja käsivarsissa, auttaa karkottaamaan huolet mielestä.

Oon toipunut alkoholisti. Ainakin olin sen yhdeksän kuukautta raskausaikaa ja melkein kaks kuukautta sen jälkeen, kunnes tunsin vauvan kanssa oloni tarpeeks varmaksi vaikka joisinkin yhden siiderin tai pari huikkaa viiniä. Mä voisin syyttää siitä mulle vuosi sitten diagnosoitua rajatilapersoonallisuutta, epävakaata persoonallisuushäiriötä joka saa mun impullssikontrollin hupenemaan ja vaihtaa mun minäkuvaa vähän väliä. Joskus oon rauhaa rakastava ja luonnonläheinen hippi, joskus valtiota vihaava anarkisti. Joskus olin jopa kuningatar jota kaikki tottelee ja joka saa kaiken tahtomansa nakemättä vaivaa ja käyttämättä rahaa. Vaikkei se olis ollu oikeesi totta, se oli mulle sillon ainoa totuus jonka näin.

Mä olin hyvä äiti ja vaimo, tytär sekä ystävä. Mutta jotenkin mun jokainen persoonanmuutos lopulta ahdistuu. Ahdistusta seuraa automaattisesti lievempi tai pahempi masennus, joka saa turvautumaan lähes mihin tahansa päihdyttävään aineeseen, joka tuo mukanaan ihanan tunnottomuuden ja vie pahan olon mennessään.

Nyt taisin eksyä aiheesta. Oikeestaan olin vaan tulossa kertomaan että löydän lääkkeen (mun maailmassa) särkyneeseen sydämeen, omantunnontuskiin ja s!*#*nanmoiseen flunssaan salmarista ja viskikolasta, ja kiroamaan sitä etten kykene elämään ja suhtautumaan vastoinkäymisiin kuten normaali ihminen. Lukitkaa mut osastolle, sinne mä kuulun.








Kommentoi vuodatusta



Nimimerkki:  



Privacy Policy