Array

Olemme olleet naimisissa 15 vuotta ja viime vuosina olen huomannut katkeroituneeni miehelleni todella paljon. Koen, että kaikki perheemme ratkaisut on tehty hänelle tärkeiden asioiden mukaan. Niin remontit, lomat kuin auton vaihdotkin. Samoin kaveripiirini on kadonnut täysin, koska mihinkään en ole oikein päässyt. Aina on ollut kotona tekeillä jotain, mikä on vaatinut apuani. Samoin oman sukuni vähäiset juhlat on jätetty menemättä, koska on ollut tärkeäpääkin tekemistä. Aina.
Nyt kuitenkin oli mieheni serkun tytön häät, jonne mies halusi mennä. Hän käytti kolme päivää tässä kiireessä lahjan etsimiseen, puvun etsimiseen, sitäkin kun yhtäkkiä tarvittiin ja itse häihin. Jos kyseessä olisi ollut minun sukuni tilaisuus, niin moiseen ei olisi ollut ollenkaan aikaa. PRKL. Se mikä vielä enemmän loukkaa on se, että hän oli ostanut meille konserttiliput ja kun sanoin hänelle, että tarvitset uuden puvun sinne, niin vastaus oli, että en osta. Eli minun tulkintani on se, että tämän tytön häät ovat tärkeämpi kuin menomme konserttiin, joka siis oli 15-vuotishääpäivälahja.

Monet aikaisemmat tapahtumatkin ovat loukanneet minua, mutta nyt jotenkin tuntuu, että tämä oli huippu. Olen itse ajatelluut hakea itselleni terapia apua, jotta pääsisin edes jonkinlaiseen sopuun asioista pääni sisällä, mutta tämän jälkeen tuli epäusko siitä, että onko meillä oikeastaan mitään elämää yhdessä, kun kerran aina kaikki minulle tärkeät asiat ovat priorisoidessa vikoja? Voiko mies huomata olevansa väärässä edes joskus? Ja yleensä, onko mitään pois pääsyä tästä pattitilanteesta. On ihan sama mitä sanon, koska aina kuulemma nalkutan tai haastan riitaa. Eli hän ei kuuntele minua.
Minä näen miehessäni vielä paljon hyvää, mutta en halua olla vain hänen toiveidensa täyttäjä. Omiakin kun olisi